Tekstit

Blogilla on uusi osoite

Uutisia uutisia!!! Uuden Elämän Selviytymisblogi siirtyy jatkamaan olemista yksi Vauvalehden ja MeidänPerhe-lehden blogeista ❤️ Blogi kertoo erityisen vauvan odotuksesta, ja meidän uusperheen arjesta pienen vaikeasti sydänvikaisen lapsen kanssa ❤️ Tervetuloa mukaan! Löydät meidän myös Instagramista ja Facebookista!

https://m.facebook.com/Uudenelamanselviytymisblogi/?ref=bookmarks

Lapsen kipu on vanhemmalle sietämätöntä

Kuva
"olet aina lauluni
ikuinen melodia
ja kunhan muistat hengittää
mä en anna sun kaatua"


Mä välillä pelkään, että jonain päivänä sä vihaat mua sen takia, että sä joudut käymään läpi niin paljon kipua ja pelkoa. Mä pelkään, että jonain päivänä sä mietit, että onko kaikki kipu ja toimenpiteet tämän kaiken arvoista. Mä pelkään, että tulee joskus hetkiä, että sä pidät mua itsekkäänä, kun valitsin aikanaan jatkaa raskautta, vaikka tiesin riskit.
On täysin sietämätöntä nähdä, kun omaan lapseen sattuu. On ihan sietämätöntä, kun eteen tulee niitä hetkiä, kun sä syytät itseäsi kaikesta siitä, mitä lapsi joutuu käymään läpi. Koska sinä päätit jatkaa raskautta. Mä olen niin monta kertaa seissyt sairaalassa sängyn laidalla, ja ruoskinut itseäni sillä, että pieni ihminen joutuu kärsimään sen takia, että minä halusin tämän vauvan. Hän maksaa siitä kovan hinnan, ja se on minun syyni. En tietystikään valitsisi toisin, mutta kipeää se joskus tekee, kun et voi muuta tehdä kuin katsella vierestä ja …

Viimeiselle matkalle

Kuva
Mä olen matkalla 1-vuotiaan pienen pojan hautajaisiin. Musta tuntuu, että mun sydän on niin raskas, että hengittäminenkin vaatii keskittymistä. Sylki ei meinaa mennä kurkusta alas, vaikka nieleskelen koko ajan. Kyyneleet kihoaa silmiin jatkuvasti. Ruusun ostaminen kukkakaupan vanhalta rouvalta tuntuu myös vaikealta. Pidättelen itkua. Jokainen valkoinen ruusu tulevaisuudessa tuo varmasti mieleen tämän hetken, ja muistuttaa minua sinusta. Se ei haittaa. Mä muistan sut mielelläni. 
Lapset seurailee autossa jatkuvasti mun reaktioita ja jokaista liikahdusta. Mies vilkuilee lempeästi auton taustapeilistä. En voi katsoa ketään silmiin, että saan pidettyä itseni kasassa. Haluaisin sanoa heille, että kyllä mä pärjään, mutta en saa sanoja ulos mun suusta. En ole vain koskaan ollut näin pohjattoman surullinen.
Oma 1-vuotias nyökyttelee päätä musiikin tahtiin turvaistuimessaan. Haluaisin vaan rutistaa ja suukottaa sitä, ja unohtaa, että näin vaikea päivä on parhaillaan menossa ja elettävänä. Samal…

Multa lähtee järki mut ehkei se haittaa? Vai haittaakse?

Kuva
Kun oma lapsen elossa oleminen ei ole itsestäänselvyys, niin äiti joutuu jossain vaiheessa kosketuksiin sen voimakkaan tunteen kanssa, kun kiitollisuus aiheuttaa voimakasta ristiriitaa muiden tunteiden kanssa. Se mieletön kiitollisuus osaltaan hämmentää tätä jo valmiiksi sekavaa tunteiden soppaa. Tässä muutama esimerkki, niin saat mun ajatuksesta kiinni. 
Kun se lapsi huutaa kuin palosireeni. Kuin hyeena. Niin kovaa, että sen ääni kirskuu jokaisessa solussa ja järjen rippeessä, ja sun tekisi mieli tuupata jeesusteippi sen naaman ympärille. Tiedät, että ärsyyntyminen huutoon ja kitinään on ihan normaalia mutta... Pitää olla kiitollinen siitä, että sulla ylipäätään on lapsi joka huutaa. 
Tai kun sä oot niin rikkipoikki katkonaisista öistä, että olisit valmis myymään pilkkahintaan sielusi saatanalle, että saisit nukkua edes yhden yön hyvin aamusta iltaan. Tiedät että on ihan normaalia, että väsyneenä ärsyttää kaikki mutta.... Ole onnellinen, että sulla on se lapsi, joka pitää sut öisin her…

Sydänperheestä on yksi poissa

Kuva
"Viimeiseen tiimaan Tähän päättyy paljon hyvää,  Paljon kaunista"  -Apulanta-
Kaksi viikkoa sitten menehtyi pieni poika. Hän oli pikkuinen, mutta silti niin kovin suuri ja merkittävä niin monen ihmisen elämässä. Harva 1-vuotias pystyy lyhyen elämänsä aikana jättämään niin suuren jäljen niin moneen sydämeen kuin sinä. Sinä olit ainutlaatuinen pieni ihminen niin monella eri tavalla. Julkaisen tämän tekstin molempien vanhempien luvalla. Kiitos, että mä saan olla osa teidän perheen tarinaa. 
Sydänlapsen vanhempana joutuu väistämättä kohtaamaan kuolemaa, ja vaikeimmassa mahdollisessa tilanteessa sä joudut hyvästelemään oman maailman kaikkeutesi. Toiseksi vaikeinta sydänäitinä on varmaankin kohdata kuolema silloin, kun se vie jonkun sun rakkaasta sydänperheestä, ja sun tärkeän ystävän syli on tyhjä, ja sydän revitty rikki. Ainakin nyt tuntuu siltä. Minun sydänperheestäni on yksi poissa, ja se sattuu. Se ei ole mitään verrattuna siihen suruun ja kipuun, mitä lapsen perhe ja läheiset…

Ajatus positiivisuudesta

Kuva
"Kaikki on perseestä paitsi sä"  -Samae Koskinen-
Positiivisuus on perseestä, sanotaan. Olen samaa mieltä erityisesti keväisin, kun koloistaan kaivautuvat ulos ne pirteät ihmiset, jotka kertovat saavansa kevätauringosta älyttömästi energiaa ja voimaa. Minä en saa. Tekisi mieli repiä pää irti kaikilta hymyileviltä ja niin pirun pirtsakoilta kevätauringon palvojilta. Myös puolisoni kuuluu tähän edellämainittuun porukkaan, ja sekös on ärsyttävää. Pysyisivät koloissaan kevätenergioinensa. Perkele.
Mä muistan ajan, jolloin ihmiset aina ensimmäisenä kuvailivat minua adjektiiveilla positiivinen ja iloinen. Mä tunnistan itsessäni sen ihmisen, mutta en ole ehkä itse tavoittanut sitä puolta itsessäni vuosiin. Myös esikoiseni tässä taannoin kuvaili minua ihmisenä, joka näkee kaikissa ihmisissä jotakin hyvää. Olin ihan liikuttuneen onnellinen tuosta kommentista, ja varsinkin siitä, että olen osannut tehdä jotakin oikein, kun lapsi huomaa toisessa tällaisen hyvän.
Mutta sitten. On se toinen…

Voi kun voitais joskus sanoo et meidän rakkaus kaiken kesti

Kuva
"Mut on sussakin joskus kestämistä Oot välillä hyvin hyvin vaikee Mut se on yksi syy lisää Rakastaa sua yli kaiken"  -Samae Koskinen-
Meidän parisuhde joutui älyttömään myllyyn, kun raskausaikana selvisi, ettei vauvalla olekaan kaikki hyvin. Ei sillä etteikö sitä myllyä olisi ollut jo entuudestaan. Mylly on muuttunut koko ajan hurjemmaksi, ja ollaan eletty aikamoisten asioiden äärellä. Vanhan remontoitavan talon ostaminen kriisin keskellä ei varsinaisesti yhtään helpottanut myllyn pyörteitä, mutta me haluttiin oma talo, jonne rakentaa meidän näköinen elämä. “Samaan kriisiin vaan kaikki!“, todettiin yhdessä monta kertaa. Yhdessä ollaan uusperhettä kasattu kokonaiseksi Leinolan laumaksi, ja hieno lauma meillä onkin. Uusperheen kasaaminen ja hitsaaminen yhteen ei koskaan ole helppoa. 
Mä olen viime kuukausina ollut äärimmäisen huono puoliso. Mä olen vellonut omassa surussani ja pelossani enkä ole päästänyt ketään lähelle. On tuntunut, että mä hallitsen pelkoni ja kaiken muunkin parem…